Seitsemänkymmentä vuotta sitten ŠKODA oli lähellä aiheuttaa sensaation Le Mansin 24 tunnin kisassa. Tämä juttu kertoo siitä, miten yksi auton halvimmista osista ratkaisi kaiken.
Sensaatio oli lähellä syntyä, kun pitkä yö Le Mansin radalla oli kääntymässä aamuksi. Škodan kuljettajakaksikko ajoi luokassaan toisena ja yleiskilpailussa viidentenä. Mukana kisassa oli peräti kuudella autolla myös ranskalainen ratakisoihin erikoistunut Gordini-talli, joka ei kuitenkaan näyttänyt pärjäävän pienelle tšekkiläiselle tiimille.
Vuonna 1950 Eurooppa oli keskellä kylmää sotaa. Škoda tuli kisaan täysin toisesta maailmasta kuin moni muu, ja hyvin toisenlaisista lähtökohdista. Silti tšekkiläinen auto ajoi nopeita kierrosaikoja toinen toisensa perään. Lähtökohdat huomioon ottaen Škodan Le Mans -auto oli uskomattoman rohkea projekti ja täysin linjassa Škodan moottoriurheiluperinteen kanssa.
Lähes luokkansa huippu
Osaako meistä kukaan nykyään edes kuvitella, millaista rohkeutta, nerokkuutta ja moottoriurheilun innostusta insinööreiltä ja mekaanikoilta tuona sodanjälkeisenä aikana tuollaisen auton tekemiseen vaadittiin? Tuskinpa.
ŠKODA Sport Le Mansissa 1950.
Vieläkin hämmästyttävämpää on se, miten lähellä Škoda Sport oli tavallista sarjatuotantoautoa. Sen pohjana oli vuonna 1946 esitelty Škoda 1101 Tudor, joka oli Škodan ensimmäinen toisen maailmansodan jälkeinen automalli. Keskusputkirunko ja akselistot otettiin mallista sellaisenaan, ja vain jarruja sekä vaihteistoa muutettiin vastaamaan kilpaa ajamisen suurempia rasituksia. Sarjatuotantomallin sedan-korin tilalle rakennettiin tarkoituksenmukainen alumiinikori, minkä ansiosta auton massa keveni 590 kiloon.
Nelisylinterisestä 1.1-litraisesta moottorista saatiin yli puolet enemmän tehoa piristämällä sarjatuotantomoottoria Solex-kaasuttimella ja käyttämällä metyylialkoholipolttoaineseosta. Auton 50 hevosvoiman teho (Tudor-mallissa 32 hv) riitti kiidättämään tuskin vyötärönkorkuisen alumiinikorisen auton 140 tuntikilometrin huippunopeuteen.
Toinen Škodan merkittävä kilpailuetu oli polttoaineen kulutus. Täydellä tankilla pystyi ajamaan neljä tuntia, joten kisakuljettajapari Václav Bobek ja Jaroslav Netušil pystyi ajamaan huomattavasti pitempiä stinttejä kuin kilpailijansa.
Le Mansin kisassa kaikki sujui mainiosti aamunkoittoon asti, kunnes epäonni iski ja muutaman sentin hintainen osa ratkaisi: männäntapin lukkorenkaan katkeaminen aiheutti moottoririkon.
Tuohon aikaan auton korjaaminen kisan aikana oli sallittua vain autossa mukana olevia varaosia käyttäen, joten Škodan kisa päättyi siihen. Suuressa pettymyksessään Škoda-tiimi ei kuitenkaan jäänyt yksin: alle puolet kisaan startanneista autoista selvisi lopulta maaliin asti. Maalissa ei nähty ainuttakaan Gordini-tallin autoa.
Vain kaksi kappaletta
Škoda-tiimi toivoi uutta mahdollisuutta, mutta kylmän sodan keskellä tehtyjen poliittisten päätösten vuoksi sitä ei koskaan tullut, ja vuosi 1950 jäi tiimin ainoaksi yritykseksi. Seuraavan vuoden kisa kuitenkin paljasti, miten nopea Škoda Sport oli ollut. Vuonna 1951 Porsche tuli mukaan Le Mansin kisan 1.1-litraisten autojen luokkaan, mutta 356-mallin kierrosajat eivät yltäneet Škodan tasolle.
Hans-Joachim Stuck ja ŠKODA Sport
Legendaarisella ratakisakuljettaja Hans-Joachim Stuckilla on runsaasti kokemusta Le Mansin 24 tunnin kisasta. 69 vuoden ikään ehtinyt kuljettaja ajoi sen aikanaan 19 kertaa (viimeisen kerran 1998). Stuck ajoi tiimilleen kaksi kertaa yleiskilpailun voiton, kaksi kertaa toisen sijan ja kolme kertaa kolmannen sijan sekä kerran luokkavoiton. Stuck tietää hyvin, kuinka rankka kilpailu on ja miten ratkaisevasti menestys riippuu kuljettajan, tiimin ja tekniikan yhdistelmästä.
Stuck arvostaa suuresti vuoden 1950 Škoda-tiimiä. ”Nostan heille hattuani. Rautaesiripun takaa ei ollut helppo tulla Le Mansiin”, hän sanoo.
”Sen ajan kuljettajat olivat aitoja sankareita: autoja oli vaikea ajaa, ei ollut tehostettua ohjausta, ei jarrutehostusta, ei elektroniikkaa, ei telemetriaa, ei ABS:ää eikä edes radioyhteyttä varikolle. Jos jotakin tapahtui, kuljettajan piti korjata auto radan varrella.”
Stuck nostaa hattuaan myös Škoda Sport -autolle. ”Se on niin hauska ajaa. Takapuoli on aina ollut kilpakuljettajan tärkein tunnistin, ja tässä autossa pystyy todella tuntemaan, miten ohjaus ja jousitus toimivat sekä miten auto toimii ja käyttäytyy. Jarrutkin olivat aikaansa edellä.”
”Kisakunnossa ja tankattuna auto painoi vain noin 700 kiloa, mikä ei ole juuri mitään. Le Mansissa riittää nopeita ja pitkiä kaarteita, joita tällaisella kevyellä autolla on upea ajaa”, Stuck lisää päästyään ajamaan vaalien entisöidyllä autolla.
Hans-Joachim Stuck ja Derek Bell Le Mansissa 1987.
Unelmien täyttymys
Vaikka Škoda Sport ei koskaan päässyt haastamaan Le Mansissa uudelleen, auto ylsi kilpa-autona todella vanhaksi. Le Mansia seuranneen 12 vuoden aikana sillä osallistuttiin 80 kisaan, joista useimmissa se sijoittui erinomaisesti.
Myöhemmin rakennettiin myös toinen Škoda Sport. Viimeisen kehitysversion kaasutinmoottori kehitti tehoa 120 hevosvoimaa ja kaksoiskompressorimoottori peräti huimaavat 190 hv. Aerodynamiikaltaan hieman parannettu Le Mans -auto saavutti vuonna 1953 alle 1100-kuutioisten autojen Tšekkoslovakian nopeusennätyksen 160,1 km/h.
Le Mans -auto on nykyään yksityisomistuksessa ja hyvissä käsissä. Koordinaattori Michal Velebný vastaa Škoda-museossa autojen entisöinnistä ja hoitamisesta. Škoda Sport on myös hänen lapsuuden aikaisten unelmiensa täyttymys.
Entisöidyssä Škoda Sportissa upeinta on tarkka alkuperäiskuntoisuus. Autolla ajamaan pääsevän pitää olla äärimmäisen huolellinen, sillä kori on säilynyt lähes täysin ehjänä auton pitkästä kisahistoriasta huolimatta. Aidon kunnon voi havaita esimerkiksi rei’istä, jotka koriin porattiin kilpailunumeron valojen kiinnittämistä varten. Le Mansissa nuo valot aikanaan vaadittiin.
ŠKODA Sport tekee ansaitun paluun: Mladá Boleslavissa valmistettu autoharvinaisuus on tervetullut vieras vuoden 2021 Le Mans Classic -kisaan.
Saksalainen kilvanajon legenda Hans-Joachim Stuck ja ŠKODA Sport