Toisen sukupolven Škoda Superb oli ensimmäinen Superb, josta tehtiin myös Combi-farmarimalli. Erityisesti sen käytännöllisyys ja tyylikkyys tekivät siitä myyntimenestyksen. Sedan-mallin takaluukkuun toteutettiin yllättävä tekninen ja käytännöllinen ratkaisu.
"Toisen sukupolven Superb oli ensimmäinen Superb, josta teimme myös Combi-farmarimallin, ja siitä tuli mielestäni erinomainen. Sedan-mallin muotoiluun vaikutti ainutlaatuinen TwinDoor-takaluukku, joka teki siitä myös isotakaluukkuisen liftbackin. Sisätilojen muotoilu jatkoi muista erottuvan ilmeen linjoilla ja vei toteutuksen yhtä askelta pitemmälle", Škodan nykyinen sisätilamuotoilun johtaja Peter Olaf kertoo. Peter oli jo töissä Škodalla, kun Superbin toista sukupolvea suunniteltiin. Hän myös keksi sisätiloihin muutaman omalaatuisen, mutta lopulta toteuttamatta jääneen ratkaisun.
Olafin luonnehdintaan toisen sukupolven Superbista yhtyvät kaikki hänen nykyiset kollegansa Škodan muotoiluosastolta. Yksi heistä on toisen sukupolven Superbin korimuotoilusta vastannut Zdeněk Cibulka. "Meille annettiin tehtäväksi tehdä Superbia pienemmän kokoluokan autoihin tarkoitetun Volkswagen-konsernin PQ35-perustekniikan pohjalle kookas auto – ja se oli haaste. Lisäksi halusin toisen sukupolven Superbista selvemmin muista erottuvan ja omaperäisemmän näköisen. Perustin työni idealle, että auton pitää olla uskollinen Škodan perinteille, mutta samalla sen pitää erottua sekä muista automalleistamme että kilpailijoista", Cibulka muistelee.
Ja hän onnistui: toisen sukupolven Superb oli edukseen erottuva auto, jonka vielä nykyäänkin tunnistaa muihin automalleihin sekoittamatta. "Halusin myös varmistaa, että toinen sukupolvi on jatkoa ensimmäiselle, joten aloitin muotoilusuunnittelun vaakasuuntaisista ajovaloyksiköistä ja kehitin niitä edelleen", Cibulka kertoo kuvaillen yhtä muotoilun monista yksityiskohdista.
Zdeněk Cibulka, Škoda Design
Toisen sukupolven Superb ensiesiteltiin sedan-mallina maaliskuussa 2008.
Yksi omalaatuinen yksityiskohta oli jo edellä mainittu kahdella tavalla avautuva TwinDoor-takaluukku. Avauspainiketta painamalla se avautui tavallisena sedan-mallin takaluukkuna takalasin alareunan kohdalta, mutta toisella avauspainikkeella takaluukun sai avattua takalasin yläreunasta alkaen, jolloin Superb olikin sedanin sijasta liftback.
"Tämä tekninen ratkaisu vaikutti C-pilareiden ja koko perän suunnitteluun. Minun oli myös suunniteltava kahdella eri tavalla avautuvan takaluukun aukon muoto, ja sitten pohdimme pitkään mihin rekisterikilpi oikein laitetaan", Cibulka muistaa. Loppujen lopuksi rekisterikilpi päätyi alas takapuskuriin, mikä oli hieman poikkeuksellinen sijoitus. "Visuaalisesti se merkitsi kuitenkin Superbille paljon", Cibulka toteaa. Ja olihan tuo sijoitus myös valmistusteknisesti helpompi.
Toisen sukupolven Superbissa oli innovatiivinen TwinDoor-takaluukku, joka avautui kahdessa eri koossa.
Combi-farmarimallissa ei tarvinnut toteuttaa vastaavaa ratkaisua. Karl Neuhold, ulkopuolen muotoilun nykyinen johtaja, sai tehtäväkseen farmarimallin muotoilun. Hänen suunnitelmansa pohjautui sedan-mallin suunnitelmiini: farmari oli keulasta B-pilareihin saakka sama kuin sedan ja täysin erilainen niistä taaksepäin.
"Karl Neuhold ja silloinen päämuotoilija Jens Manske vastasivat farmarimallin muodoista, ja on kyllä sanottava, että he tekivät upeaa työtä", Cibulka kertoo toisen sukupolven Superb Combista.
"Uskallan jopa väittää, että toisen sukupolven Superb aloitti Škodan kauniiden Combi-farmarimallien uuden aikakauden", Peter Olah lisää.
Peter Olah, Škodan sisätilasuunnittelun johtaja
Uudet korostukset
Erottuvan muotoilun ohella toisen sukupolven Superb hyötyi myös teknisistä innovaatioista. "Škoda alkoi esimerkiksi panostaa enemmän vanteiden muotoiluun. Ajovalotekniikan kehittyminen salli meidän jonkin verran leikkiä valoyksiköiden yksityiskohdilla", Petr Nevřela muistelee. Hän on nykyisin erikoistunut ajovaloihin ja osallistui aikanaan toisen sukupolven Superb faceliftin suunnitteluun.
"Valot ja faceliftin muut yksityiskohdat perustuivat tuolloisen päämuotoilija Jozef Kabaňin visioihin. Facelift-mallissa haasteena oli suurentaa autoa visuaalisesti, ja siinä me pystyimme paremmin hyödyntämään tuohon aikaan yleistynyttä LED-tekniikkaa", Petr Nevřela jatkaa muisteluaan. Vuonna 2013 toteutetun faceliftin myötä toisen sukupolven Superb sai upeat päivävalolliset ajovaloyksiköt, joissa ihmissilmään viittaava aihemuoto korostui.
Toisen sukupolven Superbin facelift-mallissa ajovalojen muotoilu muuttui.
Myös takavalot uudistuivat vuonna 2013.
Myös takavaloyksiköt uudistuivat. Niissäkin LED-tekniikka vaikutti muotoiluun vahvasti. "Me keksimme idean Škoda-takavaloilmeestä eli palaessaan C-kirjaimen muodostavista takavaloista", Nevřela lisää ja jatkaa: "Me myös erotimme eri automallimme takavalohierarkialla, jonka mukaisesti Fabia sai yhdestä tarkkalinjaisesta valonauhasta muodostuvan C-kirjaimen, Octavia kahdesta ja Superb facelift kolmesta valonauhasta muodostuvan C-kirjaimen."
Luonnollisesti myös sisätilat muuttuivat myöhemmin ajan myötä, erityisesti kun alettiin käyttää Volkswagen-konsernin osien varastoa. Toisen sukupolven Superbin aikaan sisätilojen osista ei vielä kuitenkaan ollut moista varastoa.
"Kojelaudan muotoilussa me edelleen kunnioitimme selkeyttä ja yritimme tehdä siitä sekä mahdollisimman kevyen oloisen että suuremman. Korkea keskikonsoli ja kojelaudan vaakasuuntainen jako kerroksiin olivat näissä tavoitteissa avuksi. Myös esimerkiksi lähes koko kojelaudan levyinen koristelista oli visuaalisessa leventämisessä erittäin tärkeä. Kojelaudan matalien ja leveiden ilmasuuttimien, radion ja ilmastoinnin käyttöyksikön kromin väriset kehykset loivat premiumilmeen", toisen sukupolven Superbin sisätilat suunnitellut Miroslav Jaskmanicki kertoo.
Petr Nevřela, ulkopuolen valojen suunnittelupäällikkö
Kojelauta korosti auton leveyttä.
Sisätilojen suunnittelutiimi muutti myös yhtä tunnettua yksityiskohtaa: ensimmäisestä sukupolvesta periytyneen sateenvarjon sijaintia. "Toisen sukupolven Superb oli kyllä pitempi, ja siinä oli ennätyssuuret sisätilat takana, mutta silti me kävimme keskusteluja siitä, pitääkö sateenvarjon olla autossa takana vai edessä", Miroslav Jaskmanicki muistaa. Lopulta päädyttiin siirtämään sateenvarjo etuoviverhoukseen, josta se oli kätevämmin sekä kuljettajan että etumatkustajan käytettävissä. Sijoituksen muuttaminen aiheutti muutoksia oviverhouksiin, jotta sateenvarjolle saatiin tila.
Suuret sisätilat suurenivat toisen sukupolven Superbissa entisestään, erityisesti takana.
Hillitty, mutta silti yllättävä kokonaisuus
Kokonaisuutena toisen sukupolven Superb jalosti ensimmäisen sukupolven luomaa asemaa malliston lippulaivana ja keskittyi entistäkin enemmän käytännöllisyyteen. Siitä tuli aidosti monipuolinen auto hyvin kirjavalle asiakaskunnalle, esimerkiksi yritysten päättäjätason ihmisille, taksiyrittäjille ja perheille. Asiakkaat ihastuivat toisen sukupolven Superbin mukavuuteen ja ruhtinaallisen suuriin sisätiloihin, mistä kaikkien sukupolvien Superbit tunnetaan.
"Pidän Superbista erityisesti siksi, että siinä saa nauttia ylellisyydestä olematta mahtaileva. Se voi olla päällepäin ihan tavallinen perheauto, mutta sellainen, jossa kokee paljon kalliimman auton mukavuuden. Se on todella järkevä auto, ja toinen sukupolvi lujitti tätä piirrettä", Petr Nevřela kiteyttää.
Toinen muotoilija, Jiří Hadaščok, on samaa mieltä: "Kun ensimmäisen kerran istuin toisen sukupolven Superbiin, minulla ei oikeastaan ollut mitään ennakko-odotuksia. Sitten ajoin sillä työmatkat Müncheniin kahden kuukauden ajan, ja yhtäkkiä tajusin mitä kaikkea se minulle tarjosi. Lähdin matkaan aamuvarhain ja neljä tuntia myöhemmin olin edelleen rennon virkeänä perillä Münchenissä," hän kertoo.
"Lapsemme olivat silloin vielä pieniä, ja he matkasivat lastenistuimissa takapenkillä. Auto oli niin tilava, etten kuljettajan istuimelta ylettynyt edes koskettamaan heitä," hän sanoo hymyillen. Todella suuret sisätilat periytyivät myös kolmannen sukupolven Superbiin, jonka myötä vuonna 2015 esiteltiin lisää innovaatioita.
Jiří Hadaščok, Škoda-automallien korimuotoilun koordinaattori
