15.9.2021
Enyaqilla itäisille erämaille | Sähköinen tulevaisuus

Pakkasimme retkivarusteet ENYAQ iV:n kyytiin ja suuntasimme keulan Ilomantsin perukoille, Suomen itäisimpään kolkkaan, julkisten latausmahdollisuuksien ulottumattomiin. Nyt nähtäisiin, miten tämä tilava täyssähköauto soveltuu vaativiin kuljetustarpeisiin ja miten vaivatonta täyssähköautolla matkustaminen lopulta onkaan.

Teksti ja kuvat: Esko Tuomisto

Heinäkuun viimeisellä viikolla säätila näytti suotuisalle pikku kesälomaretkeä varten. Kun kulkupeliksi oli tarjolla hulppea ENYAQ iV 80 -täyssähköauto isolla 82 kWh (77 kWh netto) ajoakulla, päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Päämääräksi valikoitui Ilomantsin Möhkö, mistä löytyisi valmiiksi loistavat edellytykset viikon mittaiselle leiritykselle. Suvun mökki Möhkön idyllisessä, historiallisessa ruukkikylässä oli sopivasti vapaana ja vesikulkuneuvo pakollisia saarireissuja varten saataisiin lainaan lähisukulaiselta. Hyttysetkin olivat kuulopuheiden mukaan heinäkuun lämmöstä pökerryksissä, mikä nosti lähtötunnelmia entisestään. Silmissä siinsivät Ilomantsin Nuorajärven koskemattomat hiekkarannat ja käytännössä juomakelpoinen uimavesi. Nyt päästäisiin polskimaan.

ENYAQ iV on maantiellä vakaa kulkija.

Tilaa ja tunnelmaa riittämiin

Lomareissu ei poikennut normaaleista rutiinikuvioista muuten kuin siten, että matkaan lähdettiin täyssähköautolla. Tässä mielessä oltiin uuden äärellä. Seurue käsitti neljä aikuista, labradorinnoutajan sekä viikon tavarat. Mökillä kohteessa oli jo varusteita valmiiksi, joten tilaa vieviä kumijalkineita, sadevarusteita ja veneilyliivejä ei mukaan tarvinnut sovitella. Kaikki retkelle tarvittavat tavarat saatiin mukisematta mukaan kyytiin. Ison koiran kuljetuslaatikko vaati oman tilansa, joten tämä huomioiden auton kuljetuskapasiteetti oli melkoinen. Enyaqin sisätilat olivat miellyttävän väljät. Upeat, konjakinruskealla nahkalla verhoillut istuimet kutsuivat matkallelähtijöitä. Sähkötoiminen panoraamakattoikkuna loihti matkustamoon avaruuden tunteen ja avattuna se toisi luksusta leppeisiin kesäiltoihin. Nyt oli kulkupelikin kohdallaan.

Kotilatauksen turvin taipaleelle

Lähtöä edeltävänä yönä auton ajoakku latautui kotipihan kiinteästä latausasemasta 11 kilowatin teholla sujuvasti täyteen. Menomatkan pituus oli yli 500 kilometriä, joten tiedostimme, että matkan taittamiseksi tuolla kuormalla tarvittaisiin välilataus. Sähköautojen kohdalla on tehty numeroa toimintamatkan riittämättömyydestä ja latauksen hankaluuksista tien päällä pidemmillä reissuilla. Nyt päätettiin samalla katsoa, onko väitteissä perää ja miten täyssähköauto soveltuu retkelle, joka suuntautuisi kohteeseen, joka täyttää varmuudella kaikki syrjäseudun tunnusmerkit. Julkisia latausasemia ei perillä olisi mailla eikä halmeilla. Luotto homman toimivuuteen oli lähtökohtaisesti korkealla ja reissu lähti rullaamaan täysin odotusarvojen mukaisesti.

Julkisia latausasemia on monenlaisia. ENYAQ iV pystyy hyödyntämään jopa 125 kW:n lataustehoa, joten tämän voi ottaa huomioon valikoidessaan taukopaikkoja.

Puolillaan oleva ajoakku taktisesti täyteen

Reitti kulki Tuusulasta nelostietä Lahden kautta Mikkeliin, jonka kohdalla takapenkin väki ilmoitti kiinnostuksestaan vierailla vanhaan pappilaan sijoittuvassa Kenkäveron kahvilassa ja sivutalossa paikallisia tuotteita markkinoivassa myymälässä. Edellisestä käynnistä oli vierähtänyt tovi, joten mikä ettei. Pudotimme halukkaat Kenkäveroon ja suuntasimme Enyaqimme noin kilometrin päähän Granon kaupunginosassa sijaitsevalle Fortumin 150 kW:n pikalatausasemalle. Sovittiin, että turistikierrokselle jääneet kävelisivät paikat koluttuaan sillan yli latauspaikalle. Kytkimme latausaseman kiinteän kaapelin auton latauspistorasiaan ja maksu tapahtui kätevästi matkapuhelimen sovelluksen kautta.

Lämpötila oli kivunnut jo yli hellerajan. Kävelytimme ja juotimme hiilenmustan, nelijalkaisen ystävämme. Pikalatausta ehti kertyä tasan 40 minuuttia, kun muu joukkue saapui autolle. Enyaqin kyky hyödyntää 125 kW:n latausta takasi sen, että ajoakku oli ehtinyt kivuta jo noin 95 prosentin varaustilaan. Sähkömoottorin väkevä voima livautti matkalaiset takaisin viitostien vilinään. Enyaqin kolmialueinen automaatti-ilmastointi temperoi sisäilman kahdenkymmenen asteen tuntumaan. Laskimme nopeasti, että takana on yli 200 kilometriä moottoritieajoa Tuusulasta Mikkeliin, joten loput vajaat 300 kilometriä Varkauden ja Joensuun kautta Ilomantsin Möhköön sujuisivat rennosti, ja perillä ajoakkuun jäisi energiaa vielä noin sadan kilometrin ajoja varten.

Mökkiolosuhteissa autoa voi ladata valovirralla tavallisesta pistorasiasta. Jos paikan päällä on useamman päivän, ajoakku ehtii latautua hyvin täyteen.

Nuorajärven rannoilla ei tarvitse kärsiä ruuhkista. Järven upeat hiekkarannat ovat kovapohjaisia ja kahluusyvyyttä voi olla satakin metriä.

Veneilyä ja luonnon rauhaa

Oli sunnuntai-ilta klo 21, kun kurvasimme tuttuun pihapiiriin. Perillä purimme matkatavarat ja laitoimme auton lataukseen 16 ampeerin sulakkeen taakse ulkopistorasiaan iV-yleislatauslaitteella. Olimme päättäneet olla mökillä viikon, joten auton ajoakku ehtisi latautua aina pihassa seistessään haluttuun tasoon. Viikkoon tulisi sisältymään paljon veneilyä ja rentoa oleilua mökin mailla, missä ympäröivän, häkellyttävän hiljaisuuden rikkoisi vain taustalta kuuluva Koitajoen Lotinankosken rauhoittava kohina.

Harvoin tulee ajatelleeksi, että liikuttaessa Ilomantsissa ollaan maantieteellisesti Pietarin itäpuolella. Ilmasto on mantereinen. Kesällä lämpöä riittää, mutta talvet voivat olla kovia.

Kuuksenkaaren majatalon pihapiirissä Sergei-kukko keekoili omistajan elkein.

Mökillä päivittäistä paikallista ajoa tuli keskimäärin 70 kilometrin verran. Ajot suuntautuivat Möhköstä läheiselle Petkeljärven kansallispuiston majoitusalueelle, jonka tuntumassa oli käytössämme ollut venevalkama. Kävimme myös Ilomantsin kirkonkylässä päivittäistavarakaupoilla ja paikallisia nähtävyyksiä ihmettelemässä. Tämän vähäisen käytön lataaminen tavallisesta pistorasiasta kompensoi mukisematta.

Möhkö on vanha ruukkipitäjä. Ilomantsilaissyntyinen Carl G. Nygren sai luvan ruukin perustamiselle vuonna 1838. Alueella on nykyisin ruukkimuseo ja Manta-kesäkahvila, sekä paljon muuta nähtävää. Myös alueen sotahistoria saattaa kiinnostaa monia useine tutustumisen arvoisine kohteineen. Kesäteatteritoiminta pyörii paikallisvoimin ja on vireää.

Pikavisiitti kaupunkiin

Torstai toi tulleessa pienen haasteen, kun perheen isovanhemmat ilmoittivat halukkuudestaan vierailla mökillä. Hyppy Enyaqiin ja sadan kilometrin pyrähdys Joensuuhun. Kävimme täydentämässä muonitusvalmiuksiamme Joensuun Prismassa ja kytkimme kauppareissun ajaksi Enyaqin parkkihallin pikalatausasemaan. Auton ajoakku saavutti 95 prosentin varaustilan 30 minuutissa, jonka jälkeen suuntasimme Linnunlahdelle poimimaan kyytiläiset auton tilaville takaistuimille. Enyaqin keula suunnattiin jälleen kohti itää, karhujen ja susien maille.

Mekrijärven rannalla auringonlasku on kuin akvarellista.

Enyaqin pitkä toimintamatka antaa turvaa liikuttaessa syrjäseuduilla.

Perjantaina säätila muuttui sateisemmaksi. Iltapäivällä oli tiedossa taas Joensuun reissu ja sinne lähdettiin neljällä hengellä klo 17. Palautimme suvun mökin varsinaiset isännät kaupunkiasuntoonsa Joensuun Linnunlahdelle ja jatkoimme saman tien takaisin Möhköön ilman välilatausta. ENYAQ iV ehtisi latautua mökillä valovirralla tavallisesta pistorasiasta sunnuntaihin mennessä siihen kuosiin, että sillä pääsisi rennosti takaisin Joensuuhun, missä olimme paluumatkalla luvanneet pysähtyä.

Itä-Suomessa riittää teitä tutkittaviksi ja vastaantulijat ovat harvassa.

Mökki jää odottelemaan seuraavaa vierailua. Enyaqin navigaattori näytti kotimatkan pituudeksi 502 kilometriä.

Takaisin etelään

Menomatka Ilomantsista Uudellemaalle sattui jälleen sunnuntaille. Pakkasimme tavarat autoon aamulla, sipistelimme paikat kuntoon ja jätimme hieman haikein mielin mökin omilleen. Navigaattori näytti Möhkössä kotimatkan kokonaismitaksi 502 kilometriä.

Latauksen osalta ratkaisimme paluumatkan helpon kautta. Joensuussa veimme koiran ja osan joukkueesta ensin Linnunlahdelle ja hurautimme Enyaqin muutaman kilometrin päähän Prisman 50 kW:n pikalatausasemalle latautumaan. Ajoakku olisi reilun tunnin latauksen jälkeen taas täynnä virtaa ja auto menohaluja. Nappasimme allemme sähköpotkulaudat ja surffasimme Linnunlahdelle lounastamaan, matkaan kului noin 15 minuuttia. Lounastimme ja hurautimme potkulaudoilla takaisin Prismaan, jossa auton ajoakku oli saavuttanut täyden varauksen.

Joensuusta eteenpäin valitsimme reitiksi vaihtelun vuoksi kuutostien. Liikenne oli verkkaista ja Enyaqin mukautuva vakionopeuden säädin osoitti jälleen erinomaisuutensa alati muuttuvilla nopeusrajoitusalueilla. Rennompaa ei matkateko voisi enää olla. Auton vakaus täyteen kuormattunakin oli loistavalla tasolla, jonka lisäksi kyyti oli miellyttävän hiljaista.

Julkinen lataaminen on helppoa. Se edellyttää yleensä palveluntarjoajan sovelluksen latausta puhelimeen, mutta se täytyy tehdä vain kerran. Palveluntarjoajia on tosin useampi, joten tarvitset mahdollisesti useamman sovelluksen.

Joensuun matkustajasatamassa oli sunnuntai-iltana rauhallista.

Varikkopysähdys koiran vihjeestä

Imatran kohdalla pidimme yleisön pyynnöstä pienen tauon ja koirakin pääsi metsän reunaan puun juurelle. Pistimme samalla Enyaqin vartiksi 50 kW:n pikalatausaseman jatkoksi ja saimme ladatuksi reilut 100 kilometriä lisää toimintamatkaa, todetaksemme perillä Tuusulassa, että ajoakkuun jäi vielä virtaa noin 100 kilometrin ajoa varten. Käytännössä Enyaqilla voisi siis ajaa pääkaupunkiseudulta Joensuuhun ilman välilatausta. Ajosää oli takaisin tullessa osin sateinen, mutta kesäisen lämmin, ilman lämpötilan ollessa noin 20 asteen vaiheilla.

Todettakoon vielä, että ajoimme koko reissun sallittujen nopeusrajoitusten puitteissa. 120 km/h matkanopeutta käytettiin, kun siihen oli mahdollisuus. Tästäkin huolimatta Enyaqin virrankulutus jäi 18 kWh/100 km tuntumaan, mitä voi pitää tuolla kuormalla jo varsin erinomaisena suorituksena. Auton matkamittariin tuli kaikkiaan 1710 ajokilometriä ja julkisia latauspisteitä käytettiin vain neljä kertaa.

Auto toimi kuin unelma. Sähköautolla pitkissä siirtymissä välilatailu on selviö, mutta lataaminen on helppo ajoittaa normaalien taukojen yhteyteen. Arctic Silver -värinen ENYAQ iV sai perillä Tuusulassa joukkueeltamme varauksettomat kehut. Myös auton aavistuksen vihreään taittava metalliväri näytti kauniissa iltavalossa silmiimme vielä piirun verran vihreämmältä.

Lisätietoja:
visitilomantsi.fi
mohko.net