9.4.2020
Lähes unohdettuja malleja: Omnibussit ja tavarankuljetusautot Černá Hora-Montenegro | ŠKODA 125 vuotta

Ajoneuvon pituus oli vain 3,69 metriä ja leveys 1,60 metriä. Kompaktien mittojensa ansiosta auto pystyi kääntymään äärimmäisen tiukoissa mutkissa.

Vähemmän tunnettujen kulkuvälineiden muistelusarjassa esittäytyvät nyt kapeiden vuoristoteiden erikoismallit. L&K:n E-tyypin kompaktit ja ketterät Černá Hora-Montenegro -hyötyajoneuvot (1908) vakuuttivat aikanaan toimivuudella ja erinomaisella tilankäytöllä.

Ainutlaatuiset haasteet vaativat ainutlaatuisia ratkaisuja. Tämä viisaus päti silloinkin, kun Montenegron ruhtinaskunta alkoi etsiä matkustajien ja tavaroiden kuljettamisen reittiliikenteeseen soveltuvia hyötyajoneuvoja vuonna 1907. Seuraavana vuonna Laurin & Klement -tehdas tarjosi tarpeisiin Černá Hora-Montenegro -nimellä tunnettuja omnibusseja ja tavarankuljetusajoneuvoja.

Erityisiä ajoneuvoja vaativille reiteille

Yksi L&K:n menestyksen salaisuuksista oli ns. avaimet käteen -käyttövalmis ajoneuvo. Periaate koski myös hyötyajoneuvoja, joita Václav Klementin ja Václav Laurinin vuonna 1895 alun perin polkupyöräkorjaamoksi perustama yritys alkoi pian valmistaa. Jo vuoteen 1907 mennessä yrityksestä oli kasvanut Itävalta-Unkarin keisarikunnan suurin autonvalmistaja, jonka tuotteista 70 prosenttia vietiin ulkomaille.

Ei ollut yllättävää, että L&K sai tarjouspyynnön myös Montenegrosta. Itäisessä Etelä-Euroopassa sijaitseva ruhtinaskunta halusi rahdin ja matkustajien kuljettamiseen soveltuvia ajoneuvoja postireiteille Podgoricasta pääkaupunki Cetinjeen, nykyisen Slovakian Nikšićiin ja Plavnicaan sekä Cetinjestä Kotorin satamaan Adrianmeren rannalle. Tarjouskilpailun voittaja sai yksinoikeussopimuksen koko ruhtinaskunnan alueelle 15 vuoden ajaksi. Laurin & Klementin ohella tarjouskilpailussa oli mukana italialaisia ajoneuvovalmistajia.

Kyseessä oli varsin vaativa haaste, jonka L&K:n pääjohtaja Václav Klement havaitsi käydessään Montenegrossa paikan päällä. Balkanin maan vuoristoisten syrjäseutujen kapeilla teillä oli jyrkkiä ylä- ja alamäkiä sekä erittäin tiukkoja mutkia. Maisemallisesti kauniit reitit vaativat aivan erityisiä ajoneuvoja.

Uusia ratkaisuja, epätavallisia mittoja

Vaativille reiteille kehitettiin Černá Hora-Montenegro -mallit, joiden perustaksi valittiin L&K:n tyyppi E. Se oli tavaran ja matkustajien kuljettamiseen suunniteltu kevyt hyötyajoneuvo, jota Mladá Boleslavissa oli alettu valmistaa 1906. Lahjakas ja luova, vasta 25-vuotias suunnittelija František Kec , vaikutti ratkaisevasti asiakastarpeisiin räätälöityjen ajoneuvojen syntyyn.

Epätavallisia ratkaisuja tarvittiin hyvin poikkeuksellisen tuotteen kehittämiseksi epätavallisista mitoista lähtien. Tyypin E -ajoneuvon rungon etuosa kavennettiin 70 senttimetriin, jotta etuakseliväliksi saatiin kapea 1300 millimetriä. Ratkaisun ansiosta ajoneuvo pystyi kääntymään äärimmäisen tiukoissa mutkissa joutumatta peruuttamaan.

Poikkeuksellisen lyhyt 2210 millimetrin akseliväli oli yhtä tärkeä rakenneratkaisu kuin ajoneuvon kapea korikin. Ajoneuvon keulaylitys oli 450 mm ja takaylitys 1030 mm.

Moottorina oli edistyksellinen nelisylinterinen 25,7-kilowattinen (35 hv) moottori, jonka iskutilavuus oli 4652 cm3.

Nokattomien kuorma-autojen esi-isä

Koska tyypin E -hyötyajoneuvojen jo kompakteja ulkomittoja muutettiin vieläkin pienemmiksi, tarvittiin innovatiivisia ideoita ajoneuvon tilankäytön suhteen. Jos yleiseen tapaan moottori olisi edessä ja kuljettaja sen takana, tilaa matkustajille tai tavaroille olisi jäänyt varsin niukasti, sillä uuden ajoneuvomallin kokonaispituus oli vain 3,69 metriä.

Ratkaisu löytyi rakenteesta, joka edelleen on käytössä: L&K sijoitti kuljettajan moottorin päälle. Siten Černá Hora-Montenegro -mallit ovat jääneet historiaan nykyisten nokattomien kuorma-autojen esi-isänä. Vaikka kuljettaja ja apukuljettaja istuivat huimaavasti 1,68 metrin korkeudella maasta, rakenteesta ei ollut haittaa, sillä Montenegron postireiteillä ei ollut matalia tunneleita. Ja koska reiteillä pystyttiin ajamaan vain hitaasti (noin 20‒30 km/h), 2,82 metriä korkean ajoneuvon vakauskaan ei vaarantunut.

Moottorina oli edistyksellinen nelisylinterinen 25,7-kilowattinen (35 hv) moottori, jonka iskutilavuus oli 4652 m3. Nelisylinterisyys rakentui kahdesta kahden sylinterin ja kahden kampikammion yhdistelmästä. Teknisesti etevässä T-sylinterinkannessa oli sivuventtiilikoneisto. Imu- ja pakoventtiilit sijaitsivat vastakkaisilla puolilla, joten rakenteessa tarvittiin toinenkin nokka-akseli.

Koska moottorissa oli lisäksi tehokas voiteluöljykierto tuoreöljyvoitelun sijasta sekä suuri tuulettimellinen jäähdytin ja vesipumppu, pitkittäin asennettu moottori oli rakenteeltaan innovatiivinen. Voima välittyi taka-akselille nahkapintaisen kartiokytkimen ja nelivaihteisen vaihteiston kautta. Vetäviä takapyöriä käytti puuvanteisten paripyörien taakse 830 mm:n päähän sijoitettu vetopyörästö iskuja vaimentavilla ketjuilla. Täyskumirenkaat poistivat renkaiden puhkeamisongelmat.

Kuljetuskoriajoneuvossa oli rahtitilaa 4,8 m3 ja kantavuutta 900 kiloa. Suurempaa tavarankuljetustarvetta varten valmistettiin myös kaksiakselinen perävaunu, jonka kantavuus oli peräti 1500 kiloa.

Tilaa ihmisille, postille & tavaroille

L&K:n E-tyyppiin perustuva uusi ajoneuvomalli vakuutti tarjouskilpailussa. Heinäkuussa 1908 L&K solmi sopimuksen Montenegron sisäministeriön kanssa. Kuukautta myöhemmin Mladá Boleslavin tehtaalla aloitettiin kuuden linja-auton, yhden avolavamallin ja kahden kuljetuskoriajoneuvomallin valmistus.

Autot valmistuivat marraskuussa 1908. Matkustajien kuljettamiseen tarkoitetuissa ajoneuvoissa oli paikat viidelle hengelle kuljettajasta erotetussa hytissä, jossa oli kaksi ovea ja neljä ikkunaa. Ajoneuvon takaosassa oli lukittava 1,3 m3:n kuljetuslaatikko postille. Tästä ajoneuvomallista tehtiin myös ns. kesäkeliversio, jossa oli vain katto. Koska sivuseiniä ja postin kuljetuslaatikkoa ei ollut, kummallekin sivulle voitiin asentaa pitkittäiset viiden hengen penkit, jolloin ajoneuvosta tuli 12-paikkainen.

Kuljetuskoriajoneuvossa oli rahtitilaa 4,8 m3 ja kantavuutta 900 kiloa. Suurempaa tavarankuljetustarvetta varten valmistettiin kaksiakselinen perävaunu, jonka kantavuus oli peräti 1 500 kiloa. Perävaunussa oli kuomupeite ja jarrumies, joka vaakatasoon asennetulla kampipyörällä käytti perävaunun omia takapyöriin vaikuttavia pyökkipuisia jarruja.

Postireiteiltä sotatoimiin

Tammikuussa 1909 Laurin & Klementin valmistamat erikoisajoneuvot läpäisivät käyttötestit Montenegrossa. Saman vuoden keväällä ne otettiin käyttöön kaikilla neljällä reitillä. Viimeinen tämän ”postisarjan” ajoneuvoista oli avolavamalli, joka saapui Montenegron silloiseen pääkaupunki Cetinjeen kesällä 1909.

Maan tuleva kuningas, prinssi Nikola I , oli L&K:n ajoneuvojen luotettavuudesta ja käytännöllisyydestä niin innostunut, että hän myönsi muutamalle kuljettajalle hopeamitalit. Nuori böömiläinen Laurin & Klement -yritys niitti ajoneuvoillaan erinomaista mainetta.

Ajoneuvot olivat siviilikäytössä vuoteen 1912 saakka, jolloin Montenegron armeija ja Punainen Risti käyttivät niitä vuoteen 1913 kestäneessä Balkanin sodassa. Taistelujen päätyttyä ajoneuvot palasivat takaisin postireiteilleen, kunnes ensimmäisen maailmansodan riehuessa Itävalta-Unkari hyökkäsi Montenegroon tammikuussa 1916. Nykyisten tietojen mukaan yksikään Černá Hora-Montenegro -mallisista ajoneuvoista ei ole säilynyt nykypäivään.

Muistelusarjan seitsemän tarinaa

Laurin & Klementin ja Škodan lähes unohdettujen mallien muistelusarjan osat on omistettu seuraaville malleille:

1. Laurin & Klement LW-kolmipyörä (1905‒1911)
2. Laurin & Klement E ”Černá Hora / Montenegro” (1908‒1909)
3. ŠKODA Sagitta (1936‒1938)
4. ŠKODA tyyppi 998 ”Agromobil” (1962)
5. ŠKODA tyyppi 990 ”Hajaja” (1963)
6. ŠKODA Buggy tyyppi 736 (1974‒1976)
7. ŠKODA Felicia Fun (1996‒2000)

Sarjan kaikki osat julkaistaan skodamagazine.fi-sivustolla.