Kun poika sai ajokortin, isä vuokrasi Enyaqin puoleksi vuodeksi. Pian isä innostui autosta niin, että meni itsekin autokouluun. Nyt perheessä on oma Enyaq, joka tuli kotipihaan pitkälti värin perusteella.
Kun Helsingin Lauttasaaressa asuvan Väinö Launialan autokouluun meno alkoi lähestyä, perheessä lähdettiin miettimään ensi kertaa auton hankintaa. Alkuperäinen suunnitelma oli käytännönläheinen: pojalle puolivuotinen kumppani tien päälle ja mahdollisimman paljon ajokilometrejä.
”Meillä oli vaimon kanssa aina sellainen ajatus, ettemme tarvitse autoa emmekä ajokorttia. Kuitenkin haaveissa oli, että kun Väinö saa ajokortin, lähdemme roadtripille, jolla poika ajaa ja me vaimon kanssa istumme takapenkillä kuuntelemassa musiikkia”, isä Kalle Launiala kertoo.
Alkuun perheeseen kaavailtiin käytetyn auton ostoa puoleksi vuodeksi. Erilaisia vaihtoehtoja pureskeltiin jonkin aikaa, mutta etsinnän myötä ajatukset muuttuivat. Vaihtoehdoksi nousi vuokra-auton hankkiminen, mutta Väinön ikä ja ajokokemuksen vähäisyys rajasivat monia mahdollisuuksia.
”Jotain kautta törmäsin sitten Škodan Joustava -palveluun, jossa auton voi hankkia käyttöön kaiken kattavaan kuukausihintaan kuukaudesta vuoteen. Tässä vaiheessa mielessä oli jo tilava täyssähköinen auto, joten otimme seurantaan Väinön autokoulun ajaksi Enyaq Coupé -mallin”, Kalle muistelee.
”Kun Väinö sai kortin, Joustavassa oli vapaana nelivetoinen tyylikäs harmaa Enyaq Coupé 85x RS. Tähän tartuttiin. Auto luvattiin toimittaa kotipihalle asti ja toimitusajaksi kerrottiin kolme päivää.”
Toisin kuitenkin kävi.
Väinö Launiala (oik.) sai ajokortin kuukautta ennen isä-Kallea. Auton käyttö ja ajovuorot hoituvat pojan ja isän välillä sopuisasti.
Ei mikään ihan perusperjantai
Ressun lukiota Helsingin keskustassa käyvälle Väinölle autokoulun suorittaminen sujui luontevasti Ressun autokoulussa. Järjestely oli kätevä, sillä ajotunnit lähtivät koulun pihasta ja päätyivät koululle.
Koulussa Väinö oli silloinkin, kun isä ilmoitti, että nyt auto tulee kotipihaan – kaksi päivää etuajassa luvatusta toimitusajasta. ”Olin saanut ajoluvan torstaina ja jo perjantaina auto tuli. Koulussa oli sopivasti tunnin mittainen ruokavälkkä, joten lähdin vauhdilla ajolupalapun kanssa kotiin autoa katsomaan”, Väinö kertoo.
”Sanoin pihalla autoa tuoneelle kuskille, että odotellaan poikaa paikalle. Kuski vähän ihmetteli, että miksi odotellaan. Kerroin, että poika on se, jolla meistä on kortti”, Kalle lisää.
”Olihan se upea fiilis. Ei tarvinnut ajolupalapun kanssa kauan istuskella tyhjän päällä. Se, että auto tuli kotipihaan tuntui ihan epätodellisen kätevältä ja toimivalta palvelulta. Ruokavälkältä takaisin kouluun mennessä tuntui jotenkin aikuisemmalta, kun tiesi, että pääsee ajamaan autoa”, Väinö sanoo hymyillen.
”Ei ole yhtään haitannut ajella Enyaqilla”, Väinö Launiala kertoo hymyillen.
Takapenkkiläiset valitsevat aina musiikin
Väinön autokoulun aikana Kalle lähti miettimään ajokortin ajamista. ”Vaimo kannusti, koska meille oli jo Enyaq tulossa puoleksi vuodesi. Kypsyttelin ajatusta ja päätin, että kun Väinöllä on kortti, ilmoittaudun autokouluun. Lopulta sain kortin noin kuukausi Väinön jälkeen”, Kalle sanoo.
Koska poika oli juuri tuolloin viikon reissussa, Enyaq jäi isän ja äidin käyttöön. Niinpä auton mittariin kertyi pelkästä ajamisen ilosta ja vapauden tunteesta viikossa noin 1300 kilometriä. Kesällä toteutui myös haave roadtripistä, joskin vähän eri tavalla kuin aiemmin ajateltiin.
Reissu suuntasi Kuopion, Joensuun ja manner-EU:n itäisimmän paikan Itäpisteen kautta Kolille, Kuusamoon ja Rovaniemelle. Alkuperäisestä ajatuksesta poiketen kuljettajia olikin kaksi ja mukaan lähti myös Väinön tyttöystävä. Etu- ja takapenkkiläisten paikat vaihtuivat aika ajoin, mutta yksi asia pysyi ennallaan: takapenkillä matkustavat valitsevat musiikin.
Matkalla nähtiin, ettei elämä ole pelkkää sileää asfalttia. Tien huonosta kunnosta aiheutunut yllättävä rengasrikko toi reissuun pienen mutkan, jonka kunniaksi auto sai leikkisän lempinimen Möhkö. Se kuvastaa perheelle auton luotettavuutta, turvallisuutta, vakautta ja kokoa.
Se tunne kuin olisi kotiin mennyt
Puolen vuoden Joustava-Enyaqin aikana Launialan perhe tykästyi autoon. Samaan aikaan mieleen alkoi hiipiä ajatus auton omistamisesta – sittenkin. Jos aiempana ajatuksena oli käyttää Joustava-jakson jälkeen lyhytvuokrausautoja aina tarpeen mukaan, nyt laskelmissa pyörähteli käytettyjen autojen ostohintoja ja perusteluja oman auton kätevyydestä.
Viimeinen niitti tuli eteen ehkä hieman yllättäen Phoenix Orange -erikoisvärisen Enyaqin myötä. ”Väri vei mukanaan heti, kun näin auton ensimmäistä kertaa päivänvalossa. Aloin ymmärtää, että funktionaalisuuden lisäksi auto saa näyttää hyvältä. Nyt voin suoraan sanoa, että väri on syy siihen, että meille tuli oma auto”, Kalle tunnustaa.
”Tarkoituksena oli mennä autoliikkeeseen vain katsomaan autoa, mutta myyjä oli sitä mieltä, että tottakai koeajoon. Vaimoa alkaa hymyilyttää, kun hän näki auton, ja vielä enemmän koeajon aikana. Koska auto oli jo entuudestaan tuttu, koeajossa tuli tunne siitä kuin olisi kotiin mennyt. Koko perhe oli yhtä mieltä siitä, että kyseessä oli meille oikea auto.”
Laina-Enyaq ja oma-Enyaq olivat käytössä päällekkäin kolmen viikon ajan. Möhkön seuraaja sai nimekseen luontevasti Fantti. Sen hattuhyllyllä matkustaa nyt oranssi pehmolelu Hippofantti, joka ajautui perheen tarinoihin jo kauan sitten, Väinöä odottaessa.
Talvellakin aina hupparinlämmin auto
Launialan pihaan muutti vähän kuin vahingossa kattavasti varusteltu RS-malli. Autosta löytyy Kallen ja Väinön mukaan sellaisia ominaisuuksia, joita ei osattu edes kaivata, mutta kun ne ovat olemassa, niistä ei haluaisi luopuakaan.
”Tärkeimpiä asioita autoa valitessa olivat ajettavuus ja turvallisuus. Nämä ovat Enyaqissa realisoituneet”, Kalle sanoo.
Kivoiksi ominaisuuksiksi ovat isän ja pojan mukaan osoittautuneet muun muassa Head Up -tuulilasinäyttö, panoraamalasikatto, matriisiajovalot, muistipenkit kuskien mukaisilla asetuksilla, MyŠkoda-sovellus, ratin lämmitin, ajomoodin mukaan vaihtuva sisävalaistus, hierova penkki sekä tietenkin neliveto.
Sähköauton lataaminen tuntui alusta asti helpolta, joskin se vaatii hieman ennakointia sen mukaan, missä auto milloinkin on miten sitä ladataan.
”Toimintamatka on niin hyvä, että lataamisen voi hoitaa silloin, kun on muutenkin hyvä pitää reissulla tauko ja aika käydä haukkaamassa jotain”, Väinö sanoo.
”Sähköauto on myös talviautona loistava – aina hupparilämmin mennä kyytiin, kun ajastaa etukäteen. Naapurit skrabaa auton ikkunoita, me ei”, Kalle lisää nauraen.
”Enyaq Coupén muotokieli ihastuttaa. Auto ei ole pröystäilevä, mutta hyvännäköinen, käytännöllinen ja turvallinen”, Kalle Launiala sanoo.
Hienoja keski-ikäisen kokemuksia
Jos kysytään, kumpi ajaa enemmän, vastaus on selvä. ”Väinö ajaa reilusti enemmän”, Kalle toteaa. Kilometrejä kertyy erityisesti väliltä Lauttasaari-Kirkkonummi.
”Tyttöystävä asuu Kirkkonummella, jonne ajan autolla 25 minuutissa, kun julkisilla menisi puolitoista tuntia. Omalla autolla pääsee helposti piipahtamaan vaikka kavereiden mökille omien aikataulujen mukaan. Auto kätevöittää ja nopeuttaa liikkumista paikasta toiseen”, Väinö sanoo.
Kalle on samaa mieltä: auto tuo elämään mukavuutta. ”Auton ansiosta tulee tehtyä asioita, joita ei tulisi tehtyä ilman sitä. Jotenkin sellaisia tosi hienoja keski-ikäisen kokemuksia on koettu autoillen. Vaimo tykkää istua kyydissä ja minä tykkään ajaa. Elämme nyt kai sitä parikymppisten tuoreitten ajokorttilaisten elämää.”
Isä ja poika eivät väännä kättä ajamisesta. Autoilu sujuu jouhevasti ja molemmat kokevat saavansa ajaa riittävästi. Myös kilometrit kertovat puolestaan: kun Möhköllä ajettiin puoleen vuoteen liki 18 000 kilometriä, Fantilla menee kuukaudessa noin 2 500 kilometriä.
Launialan perheen tulevat seikkailut ovat vielä edessä. Se jo tiedetään, että heinäkuussa Enyaqin keula suuntaa kohti Kuopiota.
Mitä kesä tuo tullessaan?
Viime kesänä toteutui unelma kotimaan roadtripistä, mutta tulevan kesän seikkailuja auton kanssa ei ole vielä suunniteltu. Se tiedetään, että Väinö viedään armeijaan Kuopion Rissalaan, jossa hän toivoo pääsevänsä lääkintämieheksi, lääkärin opinnot mielessä.
”Auto ei lähde inttiin, joten välimatkat kuljen Kuopion ja Helsingin välillä junalla”, Väinö kuittaa.
”Mökkireissuja varmaan tehdään. Auto joka tapauksessa mahdollistaa sen, että kun jotain tulee mieleen, voi lähteä tien päälle – vaikka Eurooppaan”, Kalle tuumii.
Valitse Škodan Joustava
Lue lisää: Škodan Joustava ja Huoleton auton kiinteillä kuluilla
