Tarvitaan vauhtia ja voimaa sekä tehoa ja taitoa, kun suomalainen peruskallio kohtaa valloittajansa. Jukolan Larilta siihen menee kahdella pyörällä vain muutama sekunti. Hiljaiseksi vetää, sillä ääni puuttuu.
Lari on ajanut kaksipyöräisillä suurimman osan elämästään, vaikka omien sanojensa mukaan aloittikin myöhään ja tavallista vanhempana eli vasta 6-vuotiaana. Yleensä lajin pariin tullaan jo puolet nuorempina.
Parikymppiselle nuorelle miehelle ajamisesta on kasvanut elämäntapa, jonka ympärillä kaikki pyörii – niin perhe, kaverit, opinnot, työ kuin vapaa-aika.
”Tiedän tarkalleen, mihin aika ja raha menevät. Parasta on kuitenkin se, että voi rakentaa elämänsä sen varaan, mistä pitää. Tätä tehdään suurella intohimolla”, Lari hymyilee.
Veri vetää maastoon
Lumeton joulukuinen aamu on valjennut hitaasti kuulaan aurinkoiseksi. Nyt jos koskaan on aika lähteä ajamaan maastoon. Ei muuta kuin pyörä peräkärryyn ja nokka kohti Vantaata ja jykevää peruskalliota.
Vetoautoksi Lari saa uutuuttaan kiiltävän, nelivetoisen Octavia Scoutin, joka on kuin omiaan haastavampiinkin maastoihin eli juuri sinne, minne Lari on menossa. Tämä kaksikko on valmiina kohtaamaan haasteen. Molemmat ovat elementissään.
Larin laji, enduro, on moottoripyöräurheilua, jossa rata tai reitti koostuu maastossa ajettavista erikoiskokeista ja siirtymistä. Reitti voi kulkea kapealla metsäpolulla, suolla, joenuomassa, kivenlohkareilla tai vaikkapa tukkipinolla. Ei ihme, että enduro kuuluu offroad-lajeihin.
Endurossa taituroidaan pääsääntöisesti haastavissa maastoissa ja olosuhteissa, mutta välillä nähdään lennokkaita hyppyjäkin.
Tehoa ja vääntöä
Octavia Scout solahtaa luontevasti viileän aamupäivän maastoon, ihan niin kuin kuljettajansakin. Kallion Lari aikoo kohdata tänään äänettömästi, sillä kyydissä on KTM Freeride E-XC sähköpyörä.
Pyörän tuottama äänimaailma on erikoinen, sillä sitä ei oikeastaan ole. Kuuluu vain ketjujen kevyttä rapinaa. Käynnistyminen on äänetöntä ja kun Lari pyrähtää kalliorinnettä ylös, voisi kuulla lintujen laulavan, elleivät ne olisi jo lentäneet talven jaloista etelään.
”Tällä pyörällä ei vielä kilpailla, vaan nimensä mukaisesti ajetaan vapaata ajoa. Tehoa ja vääntöä riittää, mutta akkuteknologian kehittymistä odotellaan, jotta saadaan sekin oikealle tasolle. Voi olla, että jo viiden vuoden kuluttua sähkömoottoripyörillä ajetaan MM-sarjaa. Näissä on tulevaisuus”, Lari pohtii.
Ei hitaasti vaan hiljaa
Nykyakulla ajaa täydellä teholla noin 50 minuuttia eli saman verran kuin polttomoottorilla varustettu pyörä etenee yhdellä tankillisella. Akun lataamiseen menee puolisentoista tuntia. Ketterä pyörä painaa ajokunnossa vajaat sata kiloa, josta akku nielaisee noin neljänneksen.
Lähes äänetön moottoripyörä ei tuota päästöjä eikä melusaastetta. Sähköisyys mahdollistaa ajamisen paikoissa, jotka ovat aiemmin olleet poissuljettuja eli oikeastaan missä vain, kuten kaupungin keskustoissa ja taajamissa.
Hiljaisesti hyrähtää liikkeelle myös Octavia Scout, kun on aika vaihtaa maisemaa. Peruskallio on kohdannut valloittajansa ja nälkä ajajansa. Matka jatkuu kohti lounastaukoa.
Lari on tottunut kuski, sillä kisamatkoja riittää ympäri Suomea. ”Auton pitää pärjätä haastavissakin olosuhteissa ja maastoissa.”
Koko kroppa pelissä
Liiketalouden perustutkintoa työpaikallaan oppisopimuskoulutuksena suorittava Lari edustaa Hyvinkään moottorikerhoa. Ajotausta löytyy motocrossista, jossa Lari aloitti kilpailemisen heti, kun sai eli 11-vuotiaana. Vuonna 2011 tuli Suomen Cupin mestaruus MX 85 -luokassa ja seuraavana vuonna hopeaa alle 18-vuotiaiden luokassa.
Lari Jukola pitää itsensä kunnossa treenaamalla monipuolisesti. Ajamisen lisäksi Lari juoksee, käy salilla ja pelaa sulkapalloa.
”Pari seuraavaa vuotta menivät kilpailullisesti pieleen teknisten ongelmien ja loukkaantumisen takia. Selkä murtui kisoissa elokuussa 2014, kun kaaduin lähdössä, lensin tangon yli ja putosin selälleni. Se oli 18-vuotissyntymäpäiväni, mutta eipä tullut täysikäisyyttä juhlittua.”
”Isompia ja pienempiä loukkaantumisia sattuu, mutta eivät ne intohimoa lajiin hidasta. Kroppa on pidettävä monipuolisella treenillä kovassa kunnossa, sillä paripäiväiset kisat ovat fyysisesti erittäin rankkoja. Kun on ajanut 7-8 tuntia, silloin tietää antaneensa kaikkensa.”
Oikeat reitit ja renkaat
Kovan kunnon lisäksi enduro vaatii tasapainoa ja ajo-silmää, mutta myös määrätietoisuutta, halua ylittää itsensä ja tahtoa voittaa.
”Maastossa pitää osata lukea reittiä ja ajolinjoja. Kun ajaa vaikka suolla, pitää pystyä hahmottamaan, mistä pääsee helpoiten ja nopeimmin eteenpäin, sillä erikoiskokeilla nopeus ratkaisee. Kisoissa reittiin saa tutustua ennakkoon kävelemällä, mutta ajaessa sitä ei voi muistaa ulkoa.”
”Jos pelkää, hommasta ei tule mitään. Menestyminen edellyttää hyvää ajotuntumaa, joka kehittyy vain treenin ja kokemuksen kautta. Ajaminen vaatii niin päätä kuin luottamusta pyörään. On osattava valita paitsi reitit, myös esimerkiksi renkaat sään mukaan.”
Tavoitteet korkealla
Lari treenaa ilman valmentajaa, mutta ilman tukijoukkoja ajaminen ei onnistuisi. Enduro on yli sataprosenttisesti koko perheen juttu. ”Ei tätä tehtäisi, ellei homma antaisi enemmän kuin ottaisi”, Lari toteaa.
”Parasta lajissa on vauhti ja sen haastavuus. Kisoissa olet yksin, elät hetkessä ja annat kaikkesi. Hetkeksikään et voi luovuttaa, sillä kilpailet koko ajan muita kilpailijoita vastaan, joita et kuitenkaan näe.”
”Tänä vuonna tavoitteena on Suomen Mestaruus sekä mahdollisimman monta Baltic-sarjan kilpailua. Jos vauhti riittää, toivon pääseväni lähivuosina EM- ja MM-sarjoihin. Lajia voi harrastaa periaatteessa niin kauan kuin pyörän päälle pääsee. Vaikka kilpaileminen joskus loppuisi, elämäni jatkuisi lajin parissa tavalla tai toisella.”
Kova Kolmikko: Lari Jukola, Octavia Scout 4×4 ja KTM Freeride E-XC sähköpyörä.
Teksti: Sari Okko
Kuvat: Esko Tuomisto