Jukka Helkaman moottoripyöräkokoelma on ylistys englantilaiselle insinööritaidolle ja minimalismille.
”Kaikki kokoelmani moottoripyörät on suunniteltu yhtä tarkoitusta varten: näillä ajettiin Man-saaren voitosta”, Helkama-yhtiöitä vuoteen 2005 asti johtanut Jukka Helkama kertoo.
Man-saaren ajot ovat maailman kuuluisin moottoripyöräkilpailu, jota on ajettu vuodesta 1907 lähtien lähes joka vuosi. Tauolla kisat ovat olleet vain maailmansotien aikana sekä vuosina 2021 ja 2022 pandemian takia.
”Ja näillä on myös voitettu”, Helkama lisää. Ei tosin juuri Jukka Helkaman kokoelmaan kuuluvilla pyörillä, vaan vastaavilla malleilla tai niiden läheisillä sukulaisilla.
Kokoelmaan kuuluu neljä pyörää: Velocette KTT Mk 8 350 ccm (vuosimalli 1949), Norton Manx 350 (vm. 1949), Norton Manx 500 Longstroker (vm. 1952) ja AJS 7R 350 (vm. 1961). ”Nämä ovat englantilaisia kisakäyttöön valmistettuja moottoripyöriä sodanjälkeiseltä ajalta”, Helkama sanoo.
Jukka Helkama kiinnostui moottoripyöristä jo lapsuudessa.
Minimalismi ja maksimalismi kohtaavat
Production Racers oli englantilaisten luoma käsite ratamoottoripyöräilyyn. Tehdasvalmisteiset, suhteellisen huokeat moottoripyörät mahdollistivat amatöörikuskeillekin kilpailun eri puolilla Eurooppaa. Jos vauhtia riitti, starttirahoilla pystyi rahoittamaan koko kauden. Kisoja oli tarjolla vaikka kuinka paljon.
Jukka Helkaman mielestä tuon ajan englantilaisissa kisapyörissä yhdistyvät minimalismi ja maksimalismi. Minimalismia edustavat pyörän suunnittelu ja valmistus. Hienouksia niistä ei löydy, ja tässä hienoksiin lasketaan sellaisetkin varusteet kuin akku ja käynnistyspoljin. Sylintereitä oli vain yksi. Myös tuotantoketju oli minimalistinen: kaikki osat tehtiin Englannissa, ja iso osa niistä pyörän valmistaneessa tehtaassa.
Maksimalismia edusti tavoite olla mahdollisimman suorituskykyinen nimenomaan pitkässä Man-saaren kisassa. Rata oli 60,72 kilometriä pitkä ja se kierrettiin seitsemän kertaa.
”Ei riittänyt, että pyörä oli nopea ja kestävä. Sen piti olla myös hyvä ajettava, jotta kuski jaksoi ajaa lähes kolmen tunnin kisan läpi”, Helkama kertoo. Sitä kaikki hänen kokoelmansa moottoripyörät olivatkin.
Velocette ajokuntoon pala palalta
Kauneus on katsojan silmässä, mutta monen mielestä kokoelman paras historia on vuonna 1949 maahantuodulla Velocettella. Britanniasta ei sodan jälkeen niin vain saatu vientilisenssejä, mutta Suomen kohdalla se onnistui. Perusteeksi riitti se, että pyörillä kisattiin Eläintarhan ajoissa, joiden lipputuloista valtaosa meni sotainvalidien ja sotaorpojen hyväksi.
Kokoelman Velocetten omisti aikanaan Curt Ginman, joka oli sodan aikana toiminut hävittäjälentäjänä ja saavuttanut Brewsterilla kaksi ilmavoittoa. Ginman voitti Velocettella Eläintarhan ajojen lisäksi Pyynikin kisan ja kävi vielä hakemassa ykköspalkinnot Ruotsista.
Jukka Helkamalle Velocette päätyi kaksi vuotta sitten moottoripyöräksi koottuna, mutta viimeistelemättömänä eikä ajokuntoisena. Viimeistelyn suoritti suurelta osin Jukka Helkama itse. Nyt pyörä on täysin ajokuntoinen.
Edellisen omistajan lähtökohta oli ollut monta pahvilaatikollista loppuun ajetun KTT:n melkein raunioituneita osia. Päävastuu kunnostuksesta oli Paddockhill Racingin Ismo Hakamäellä, joka korjasi moottorin ja lukuisia muita osia.
Velocetten vuosimalli on 1949, mutta pyörä kehitettiin jo ennen sotia. Kun toinen maailmansota päättyi, Velocetten valmistus jatkui taas.
Norton – raunioista uuteen loistoon
Kokoelman AJS on yhä tehtaan alkuperäisissä maaleissa. Sillä palkintoja poimi Esko ”Esu” Puputti ja häntä ennen Taneli Lepo.
Jukka Helkaman omilla Nortoneilla ei ole samanlaista jäljitettävää kisahistoriaa, koska ne on koottu useista eri moottoripyöristä alkuperäisen veroisiksi. Maallikolle saattaa helposti herätä kysymys, miksi.
Jukka Helkamalle syy on selvä. Hän on ensimmäiseltä koulutukseltaan konetekniikan diplomi-insinööri Zürichin teknisestä yliopistosta. ”Polttomoottori-insinööri”, Helkama tarkentaa.
Koulutuksensakin vuoksi hän oli päätynyt ihailemaan englantilaisten Production Racereiden nerokasta, minimalistista teknologiaa. 1970-luvun alussa Helkamalle tarjoutui mahdollisuus hankkia raunioina ollut Norton. Oma aika ei olisi riittänyt sen korjaamiseen, eikä ehkä osaaminenkaan kaikilta osin, mutta avuksi löytyi nopea ja taitava mekaanikko Kalevi Remes.
AJS 7R 350 cm3 (vm 1961) on kuuluisa ja erittäin nopea yksilö, joka on niittänyt kunnian laakeriseppeleitä.
Moottoripyörä-into heräsi jo lapsuudessa
Kisakuskiksi Helkama ei itseään miellä, vaikka hänellä oli classic-luokan lisenssi kaksi vuotta ja muutama kisakin tuli ajettua. Nykyisin hän käy ulkoiluttamassa pyöriään näytösajoissa, joiden määrä on tosin viime vuosina vähentynyt.
Peruskiinnostus moottoripyöriin Helkamalla oli olemassa jo lapsuudesta lähtien. Helkama-yhtiöt oli pitkään Suomen suurin moottoripyörien maahantuoja. Jukka kiersi pienestä pitäen katsomassa kaikki mahdolliset kisat, vaikka ihan ystävänsä Olof Rytövaaran tasolle hän ei yltänyt.
”Olofin isä junaili pojalleen aina Eltsun ajojen ajaksi viikon vapaata koulusta, joten hän sai olla varikolla koko kisojen ajan.”
Norton Manxeilla saavutettiin luokissa 350 cm3, 500 cm3 ja sivuvaunulliset yhteensä kahdeksan maailmanmestaruutta 1950-luvulla.
Mutta mikä moottoripyöristä on paras?
Historiallisten moottoripyörien keräilijöiden kokoelmiin päätyy helposti kymmeniäkin pyöriä. Jukka Helkama ei suunnittele oman kokoelmansa kasvattamista. ”Minulle tuossa ovat yhden aikakauden olennaisimmat moottoripyörät”, hän toteaa.
Mutta mikä niistä on paras? Tai tärkein? ”Tein työurani Helkama-yhtiöissä, joten tietysti meidän maahantuomamme Velocette on erityinen pyörä siinä mielessä”, Jukka Helkama tuumii.
Ystävien mielipiteilläkin on merkitystä. Esko Puputin mielestä AJS on paitsi paras myös kaunein. Olof Rytövaaran suosikki olisi pyörä, jossa olisi Velocetten moottori ja AJS:n ajettavuus.
Lopulta Jukka Helkaman vastaus on selvä. ”Norton on aina Norton. Niin se on.”
Jukka Helkaman moottoripyörät olivat näytillä toukokuun ajan Helkama-yhtiöiden toimitiloissa Espoon Muuralassa (katso kuva alla).
