Rallikuljettajan menestys mitataan podiumilla, mutta elämän tarkoitus löytyy muualta. Mikä on rallimestari Esapekka Lapille tärkeintä, missä piilee onnen salaisuus, millainen on täydellinen sunnuntai, mistä hän haaveilee ja mitä tulee rallin jälkeen. Tämä sekä paljon muuta selviää tästä jutusta.
Esapekan tie on vienyt pikkupojasta lähtien mutkien kautta rallimaailman huipulle. Pieksämäeltä kotoisin oleva 35-vuotias ralliautoilija on ehtinyt urallaan paljon ja merkkipaaluja löytyy matkan varrelta lukematon määrä – niin kuin ajettuja kilometrejä ympäri maailmaa.
Rallitähti on kiitollinen siitä, että hän voi ajaa nyt Škoda Motorsport Suomen -tiimissä SM1-sarjaa elämäntilanteeseensa parhaalla mahdollisella tavalla. Parhaus löytyy perheestä, johon kuuluu vaimo-Pinja sekä kaksi kouluikäistä tytärtä ja päiväkoti-ikäinen poika.
”Saan olla kotona perheeni kanssa mahdollisimman paljon enkä koe olevani koko ajan väärässä paikassa”, Esapekka sanoo hymyillen.
Onni löytyy tavallisesta perhearjesta
Ilman rallikypärää Esapekka sanoo olevansa hyvinkin rauhallinen ihminen, joka tykkää olla kotona. ”Koen olevani rakastava isä ja puoliso. Perhe on minulle se juttu. Elämän tarkoitus avautui siinä vaiheessa, kun sain ensimmäisen lapsen syliini.”
”Arki koostuu tutuista rutiineista seitsemän maissa heräillen. Vaimo lähtee töihin, vanhemmat lapset kouluun ja nuorin muutaman kerran viikossa päiväkotiin. Teen usein aamutreenin joko lapsen kanssa tai itsekseni. Jos pienin on kotona, touhutaan yhdessä, kalastetaan, pelaillaan jalkapalloa ja tehdään lounasta.”
”Kun tytöt tulevat koulusta, puuhataan kotitöitä, mennään leikkipuistoon, ulkoillaan, seikkaillaan metsässä, syödään marjoja. Sitten tehdään yhdessä päivällistä, hoidetaan iltarutiinit ja mennään nukkumaan. Kun on pyörinyt vuosikaudet ympäri maailmaa, arki kotioloissa tuntuu tosi kivalle, turvalliselle ja stressittömälle.”
”Kotona olen onnellisin – niin on ollut aina. Silloin, kun vietin paljon aikaa ulkomailla, koti tuntui lomapaikalta. Perhearjen rutiinit tekevät arjesta nautittavaa ja se tuntuu hyvälle.”
Yksi asia mietityttää rallittomassa elämässä
Kun on tottunut tekemään rallissa päätöksiä sekunnin murto-osassa, miten mieli rauhoittuu arjesssa?
”Olen kotioloissakin nopea päätöksenteossa, mutta kyllä se on perhe, joka maadoittaa hyvin takaisin arkeen ja pitää jalat maassa. Lapsille olen aina se sama iskä tapahtuipa rallissa mitä vain”, Esapekka vastaa.
Vaikka rauhoittuminen ja rentoutuminen onnistuvat kotona, toisinaan Esapekka suuntaa mökille ja järvelle. ”Mökki on erilainen paikka, vaikka asummekin järven rannalla. Mökillä on mökin jutut, mutta ne ovat erilaisia kuin perusarjessa. Mökkimiljöössä on jotain sellaista, että voi vain olla halutessaan tekemättä mitään.”
Arjen ja rallin ohessa Esapekka on – enemmän tai vähemmän – mukana kahdessa yrityksessä. ”Molemmat ovat mielenkiintoisia ja keskenään hyvin erilaisia bisneksiä. Toinen liittyy autourheiluun, toinen ei sinne päinkään. Jos rallia ei olisi, uskoisin saavani aikani kulumaan oikein hyvin”.
Yksi asia mietityttää rallittomassa elämässä. ”Mistä saan sen adrenaliinipiikin, joka tulee rallista? Se on iso kysymys, sillä ralli on ollut niin kauan osa elämääni ja identiteettiäni. Ralli on äärettömän tärkeä asia, rakas ammatti ja laji, jota kohtaan tunnen intohimoa ja josta saan ajamisen nautintoa.”
”Iltapäivällä hypitään pihalla keppareilla”
Kun siirrytään arjesta viikonloppuun, millainen on Esapekan täydellinen sunnuntai?
”Nukutaan puoli yhdeksään, herätään aurinkoiseen päivään, tehdään vähän spesiaalimpi aamupala, lähdetään tyynelle järvelle uistelemaan. Kun saalista – kuhaa tai ahventa – tottakai tulee, niistä sekä omalta kasvimaalta haetuista perunoista, salaatista ja muusta valmistetaan yhdessä lounasta.”
”Iltapäivällä touhutaan perheen kanssa, käydään uimassa ja hypitään todennäköisesti pihalla keppareilla esteitä. Illalla tehdään taas hyvää ruokaa ja syödään ulkona yhdessä.”
Mitä pidät nykyään onnistumisena?
”Jos ammatillisesti puhutaan, MM-sarjassa onnistuminen mitataan perinteisesti podiumilla. Ajattelen, että kun teen työni sen mukaisesti, mitä työnantaja pyytää, olen onnistunut. Kisakohtaisesti onnistumiset vaihtelevat tavoitteiden mukaan”, Esapekka sanoo.
”SM-sarjassa onnistumisia ovat voitot, sillä yleensä onnistumisia peilataan tulosten kautta. Rallissa yleensä vain se viimeinen tulos muistetaan: olet yhtä hyvä kuin viimeinen rallisi. Se on aika raakaa eikä tuo kokonaiskuvaa ilmi, mutta näin se vain tuppaa olemaan.”
Muussa elämässä Esapekan onnistumiset ovat eri mittakaavassa. Ne syntyvät pienistä asioista jokaisena päivänä.
Perhe puskaparkissa 14 tuntia
Tänä kesänä Lapin perhe teki ensimmäisen yhteisen roadtripin autoillen.
”Lähdimme matkailuautoksi rekisteröidyllä pakettiautolla kohti Ähtäriä ja eläinpuistoa. Jäimme yöksi ennakkoon katsottuun paikkaan, jossa oli järvi molemmilla puolilla eli tien viereen niin sanottuun puskaparkkiin”, Esapekka kertoo.
”Oli todella mieleenpainuva kokemus kaikkinensa, vaikka meitä oli viisi henkilöä pakettiautossa. Oli hyvä keli ja kiva paikka. Kukaan ei kertaakaan kysynyt, milloin lähdetään pois, vaikka oltiin 14 tuntia parkissa. Näiden tuntien aikana ohi ajoi neljä autoa, mikä kertoo paikan rauhallisuudesta.”
”Lapsilla ei ollut leluja matkassa, mutta saman tein alkoivat leikit metsässä. Nähtiin jopa majavanpesä majavineen, joten eläinpuistoretkemme jatkui leiripaikalla. Kaikki viihtyivät niin hyvin, että ehkä tästä tulee perheellemme uusi juttu.”
Maastopyöräily on oiva tapa lenkkeillä. Kun alla on sähköpyörä, kuormitusta voi säädellä maaston haastavuuden mukaan.
”Aika hyvä kuski”
Kun puhuu ralliautoilijan kanssa, on pakko kysyä, millainen kuski hän on siviilissä ja tavallisessa liikenteessä?
”Olen aika hyvä”, Esapekka aloittaa naurahtaen. ”Lainkuuliainen ja aika rauhallinen.”
”Ammatin puolesta tulee se, että havainnointi ja ennakointi ovat ehkä paremmalla tasolla kuin ns. keskivertokuljettajalla. Koskaan en ole saanut sakkoja ja tykkään ajaa rajoitusten mukaan – ymmärtäen sen, että ajokortti on aika tärkeä osa ammattiani.”
”Koskaan ei ole ollut fiilis, että pitäisi ajaa siviilissä kovaa, kun sitä saa tehdä työkseen suljetuilla alueilla. Edes Saksan autobaanoilla ei voisi vähempää kiinnostaa ajaa yli kahtasataa – se tuntuu ihan hirvelle ja vaaralliselle. Ajan tunnin matkan tunnissa enkä 45 minuutissa.”
Esapekka myöntää pitävänsä autoista ja hyvillä autoilla ajamisesta. ”Jos ajaa 30 000 kilometriä vuodessa, niin onhan se nautittavaa, kun alla on hyvä auto. Nyt ajan Enyaq RS:llä, joka edustaa itselleni ensimmäistä sähköautoa.”
”Sähköllä ajamiseen pääsee nopeasti kiinni, mutta se vaatii hieman enemmän suunnitelmallisuutta talvipakkasilla. Enyaq on todella miellyttävä auto tarjoillen hiljaista ja tasaista menoa. Ei vaihdelaatikkoa, ei minkäänlaisia nykäisyjä kiihdytyksissä tai jarrutuksissa. Voima tulee viiveettä, mikä on vaikuttavaa. Ja kun kotona voi ladata ns. tankin täyteen, niin onhan se kätevää ja käyttökustannuksiltaan edullista.”
Kymmenen kysymystä Esapekalle
Mitä perhe on opettanut sinulle elämästä?
Sen, mikä elämässä ylipäätään on tärkeää – läheisyyttä ja tunteiden näyttämistä puolison ja lasten kautta. Se on iso muutos siihen, mitä olen joskus aiemmin ollut.
Mitä itse arvostat ihmisissä eniten?
Lojaaliutta ja rehellisyyttä. Sitä, että on niin sanotusti yhdet puheet. Arvostan ihmisiä, joille materia ei ole elämässä se tärkein juttu. Omalla kohdallani on vuosien saatossa tapahtunut tässäkin kasvua. Iso maailmankuva on perheen myötä selkiintynyt ja mukaan on tullut iän tuomaa viisautta.
Oletko aamu- vai iltaihminen?
Olen parempi valvomaan ja venyttämään nukkumaan menemistä kuin heräämään aikaisin. Tosin juuri muutama päivä sitten kello soi ennen kuutta ja lähdin meidän kalastuksesta innostuneen viisivuotiaan kanssa aamukalaan järvelle.
Musiikkia vain hiljaisuutta autossa?
Riippuu siitä, olenko yksin vain perheen kanssa. Podcasteja yritän kuunnella, mutta niiden pitää olla ihan superkiinnostavia. Musiikin ja hiljaisuuden välillä tilanne on aika fifty-fifty. Saatan ajaa Pieksämäeltä Helsinkiin täydessä hiljaisuudessa koko kolmen tunnin matkan vain mietiskellen asioita.
Minkälainen maisema saa sinut pysähtymään?
Oranssi auringonlasku ja tyyni järvi. Sitä ei voita oikein mikään. Se saa pysähtymään ja ottamaan kuvia.
Mitä ruokaa osaat tehdä parhaiten?
Kuhan ja ahvenen valmistaminen pannulla tai savustamisessa luonnistuu mielestäni hyvin. Osaan myös paistaa pihvejä vanhalla valurautapannulla, jonka käyttöä olen opetellut vuosien aikana. Lisäksi tykkään tehdä valkosipulisia chilikatkarapuja – ne ovat ehkä oma bravuurini.
Mikä on sellainen arkinen asia, josta nautit?
Lasten kanssa leikkiminen ja oleminen sekä heidän ilonsa näkeminen. Jos ei puhuta lapsista, tykkään nukkua ilman herätyskelloa, mikä onnistuu lähinnä lomilla.
Mikä uusi taito olisi hieno opetella?
Hmmmm… Monesti olen miettinyt, että olisi hienoa osata laulaa todella hyvin, mutta sille asialle en aio tehdä mitään. Ihailen kuitenkin ihmisiä, jotka osaavat.
Mitä toivot, että ihmiset muistaisivat sinusta rallin lisäksi?
Toivon, että minut muistetaan sympaattisena ja mukavana kaverina – ei minään maailmanmestaruutta kaikin keinoin tavoittelevana tyyppinä. Ehkä nuorempana on ollut sellaistakin asennetta, mutta se on perheen myötä hävinnyt. Totuushan on, että jos haluat maailmanmestariksi, niissä kuvioissa on oltava tosi päättäväinen ja määrätietoinen sekä jossain määrin myös itsekäs.
Millaisena näet elämäsi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua?
Rallia en varmaan enää ajaa ammatikseni. Yritystoiminnot jatkuvat tai ne on myyty pois. Kymmenen vuoden päästä vanhin lapsi on 20 vuotta, toiseksi vanhin 18 ja nuorin 15, joten elämässä on aika erilaisia kuvioita kuin nyt. Toivon, että pysyisimme terveinä ja että saisimme nähdä, kun lapset aikuistuvat ja voisimme tukea heitä omilla elämänpoluillaan eteenpäin.
Lue lisää Enyaqista ja Enyaq Coupésta.
